|
Post by Emma on Jul 20, 2013 20:48:48 GMT 2
Mira omistaa issikkaruuna Pepperin.
|
|
|
Post by Mira on Jul 21, 2013 20:26:03 GMT 2
~Ensimmäinen päivä Pepperin kanssa~ Nousin ylös sängystäni. Katsoin kelloa. -Mit.... , huudahdin huomatessani, että se oli jo kymmenen. Normaalisti en nukkunut näin pitkään. Puin nopeasti jonkin sortin paidan, sinisen ( joka on sattumalta lempivärini, eikä kaapistani oikein muita värejä löydy ) hupparin jossa oli outo printti, jättikokoinen manga tyttö. ( rakastan mangaa ) Vedin mustat ratsastus housut jalkaani ja lähdin kävelemään alakertaan. Meinasin kaatua pari kertaa portaissa koiraan, joka oli yli innokas ja yritti houkutella minua pihalle. -Juu, eiköhän se sinun omistajasi käytä sinua pihalla, mumisin sille vastaukseksi. Asun siis ystäväni kanssa omakotitalossa, jonka ystäväni äiti ja isä ovat hänelle ostaneet, rikasta porukkaa sanon minä. Ihme ja kumma sain luvan muuttaa sinne. Maksan heille vuokraa, joka on erittäin halpa. Koira lähti omille teilleen ja minä suuntasin keittiöön ja söin aamupalan. Ystäväni tuli pian keittiöön, unisena ja meinasi kävellä päin seiniä. -Huomenta, huikkasin hänelle huvittuneena. Sain vastaukseksi epämääräistä valitusta huonosta tyynystä ja peitosta. Sanoin ystävälleni heipat ja puin ratsastuskengät jalkoihini.Sitten avasin oven ja lähdin pyöräilemään (ei minulla mitään autoa ole ) tallille. Löysin tallille, melko helposti, iphoneni mahtavan kartan avulla. Laitoin pyöräni tallin edustalle odottamaan. Pepper ei vielä ollut tullut tallille. Se tulisi joskus yhdentoista maissa. Äitini toisi sen autollaan, koska autoahan minulla ei ollut ja en Pepperiä hakemaan voinut lähteä, koska äitini kieltäytyi hakemasta minua mukaan reissulle. Toivottavasti ruuna käyttäytyisi hyvin ja he olisivat jo matkalla. Kävelin talliin ja aloin tutkiskella paikkoja, kävelin karsinoiden ohitse ja näin myös Pepperin karsinan. Tallissa oli aika hiljaista ketään ei näkynyt. Tsekkasin vielä oleskelutilan, ja laitoin kassini kaappiin. Lähdin huoneesta ja huomasin käytävällä kävelevän vuonohevosen. -Ööö... , suustani pääsi. Hevonen etsi tallin lattialta heinää. Otin pikaisesti riimunnarun, en tiedä kenen se oli tai sainko sitä ottaa, mutta hätä ei lue lakia. Aloin puhua hiljaa mumisten jottei hevonen lähtisi karkuun. Sehän tästä vielä puuttuisi. Vuonohevonen käänsi päätään minua kohti ja näytti hölmistyneeltä, muttei lähtenyt karkuun. Pääsin sen verran lähelle, että sain riimunnarun laitettua ponin selän päälle ja liu'utettua sen siitä kaulalle ja sitten kiinni riimuun. -Kiinni on, hengähdin ja samassa takaani kuului ääni: " Mitäs sä Kamun kaa täällä käytävällä seisot? " , kysyjä oli Emma. -Ai Kamuko sun nimi on, sanoin ja katsoin mielestäni kaunista, mutta hieman pulleaa ponia. ( en tiedä mikä noissa poneissa viehättää ) -Siis...Kamu oli täällä hiippailemassa ihan omiaan, joten päätin ottaa kiinni, vai onko teillä tapana pitää poneja tallissa irti? , naurahdin ja kysyin Emmalta. -Ei, Kamu on karannut, taas, Emma sanoi iloisesti hymyillen. -Voin ottaa Kamun ja viedä tarhaan, Emma sanoi. -Okei, odottelenkin tässä, että Pepper saapuisi, vastasin ja ojensin riimunnarun Emmalle. Emma lähti Kamun kanssa ja minä menin tallin pihalle ja siellä näinkin sinisen auton ja sen perässä trailerin. Äitini oli juuri noussut kyydistä ja puhui puhelimessa, kuten tavallisesti. Menin heti ensimmäisenä avaamaan trailerin luukun ja laskin sen alas. Sen takaa paljastui musta Pepper, joka seisoi kiltisti paikoillaan. Äitini oli yhä puheliessa ja viittoi minua ottamaan Pepperin ulos ja viemään talliin. Peruutin Pepperin ihmeen taidokkaasti trailerista. ( en mikään mestari ole, usein karkuutan hevosen jäädessäni puomin väärälle puolelle ) Pepper haisteli ilmaa ja nosti päänsä korkealle ja hirnui kimeästi. Tarhoilta päin kuului vastaus ja Pepper oli innoissaan lajitovereistaan ja yritti stepata päälleni. -Sooh! , huudahdin ja kiristin hieman otettani riimunnarusta. Pepper ei temppuillut sen enempää ja vein sen talliin ja omaan karsinaansa. Äitini ja Emman juteltua niitä näitä issikoista villihevosiin äitini lähti ja Emma meni toimistoon. -Vihdoinkin ollaan kahdestaan, sanoin Pepperille ja otin harjan jonka olin etsinyt ( pitäisi ostaa uudet ) ja aloin harjaamaan sitä pitkin rauhallisin vedoin. Kun Pepper kiilsi melkein puhtauttaan katsoin Pepperin kaviot. Takakaviot tuottivat hieman ongelmia, mutta nousivat ylös. Kaivoin vielä taskustani porkkanan ja annoin sen mustalle issikalleni. -Hieno poika, kuiskasin ja rapsutin Pepperiä harjan alta. Pepper taivutti kaulaansa ja oli mielissään herkuista ja rapsutuksista. Lähdin Pepperin karsinasta ja laitoin oven kiinni. Sanoin ruunalle heipat ja lähdin ajamaan pyörällä kotia kohti. //tämä oli aika lyhyt ja vähän tylsähkö tarina, mutta eiköhän ensi kerralla vähän saada enemmän toimintaa kun nousen Pepperin selkään;) Muuten, mikä on Pajupuron tallikauppa, equestrian pro vai? Kun Pepperille noita varusteita yms. Pitäisi hankkia. //Sanon jo ties kuinka monetta kertaa tervetuloa, niinhän ei koskaan voi sanoa liikaa. Mutta pidin tarinasta, ja jään odottamaan lisää! Meillä ei ole (ainakaan vielä) mitään erityistä tallikauppaa, vaan hevosten varusteet ovat vähän sieltä täältä. Equestrian PRO ja Mestyn varuste ovat aika normaalit ja yleiset kaupat mitä otse käytän, joten jompikumpi aikoo ehkä hamassa tulevaisuudessa olla tallikauppamme. Toivottavasti sait selvää, mutta näin lyhyesti; tallikauppaa ei ole, ja voit ostella ihan mistä vain tykkäät kamoja, kunhan mainitset aina mistä
|
|
|
Post by Mira on Jul 26, 2013 14:37:15 GMT 2
//Sori en voinut kirjoitella, koska olin käymässä Kuopiossa. Kävin ostamassa Mestystä Pepperille varusteet ja muutakin.
Maastoilua!
Pyöräilin tallille, mahdollisimman nopeasti, koska halusin nähdä Pepperin. Sää oli ihana. Aurinko paistoi ja lämmintä oli yli 20 astetta. Tuuli juuri sen verran että paarmat ja hyttyset eivät kiusaisi minua ja Pepperiä.
Laitoin pyörän nojaamaan tallia vasten ja kävelin Pepperin karsinan eteen ja otin siitä Pepperille ostamani riimun ja riimunnarun. Pepper käveli tarhassa laiskasti ja minut nähdessään siirtyi tapansa mukaan mahdollisimman kauas portista. Avasin portin ja suljin sen ettei Pepper karkaisi. Ruuna ei välittänyt minusta mitään kun kävelin sen vierelle ja laitoin sille riimun päähän. Lähdin kävelemään portille päin olettaen, että Pepper seuraa kiltisti perässä, mutta ei musta islannihevonen seisoi jämäkästi paikoillaan. Katsahdin Pepperiin. -Älä viiti, tuu nytte, maanittelin ruunaa. Kävelin Pepperin viereen ja yritin uudestaan lähteä kävelemään portille päin. Onneksi Pepper lähti kävelemään hitaasti kanssani porttia kohti. Talutin Pepperin reippaasti talliin, jottei se ehtisi syömään matkalla olevia ruohotupsuja.
Harjailin Pepperin joka puolelta. Harjatessani mahan alta Pepper luimi minulle. En välittänyt tuosta mitään. Jatoin harjaamista normaalisti. Pepper käänsi päänsä minua kohti ja yritti näykkiä. -Lopeta!, huudahdin ja näpäytin ruunaa kaulalle. Pepper lopetti pelleilynsä ja oli kunnolla. Otin Pepperille ostamani siniset pintelit ja valkoiset patjat ja käärin ne Pepperin jalkoihin. Tarkistin vielä, että ne olivat tarpeeksi kireällä. Kiristin Vasemman takajalan pinteliä ja lähdin hakemaan satulaa ja suitsia. Laitoin suitset odottamaan karsinan eteen ja otin satulan. Asetin satulan Pepperin selkään oikeaan kohtaan ja laitoin satulavyön kiinni. Pepper ei luiminut, joten taputin sitä kaulalle. -Hieno, sanoin Pepperille ja kaivoin taskustani leivän palan. Pepper hamusi sitä mielissään ja minä hain Pepperin suitset. Pepper otti kuolaimet helposti ja pian olimmekin valmiita. Otin vielä omat hanskani ja kypäräni karsinan edestä ja lähdin pihalle.
Nousin Pepperin selkään ja säädin jalustimiani lyhyemmäksi ja kiristin satulavyötä parilla reiällä kireämmälle. Sitten lähdin kävelemään kohti maastoa. Pepper tuntui mukavalta ja rennolta. Ajattelin meneväni pikkulenkin helpossa maastossa. Kävelin polkuja pitkin ristiin rastiin, kuitenkin niin että tiesin kokoajan missä olin. Nostin ravin ja Pepper kulki mukavaa ja tasaista ravia eteenpäin. Pepper oli innokas ja sain suorilla pätkillä pidätellä sitä. Laskin käyntiin ja näin edessäni pitkän suoran pätkän tasaista polkua. -Laukataanko? , kysyin Pepperiltä. Pepper höristi korviaan kuin vastatakseen myöntävästi. Annoin laukka pohkeet ja Pepper nosti heti reippaan, mutta tasaisen laukan. Annoin ohjia löysemmäksi jotta Pepper saisi laukata vapaammin. Pepper tajusi ja laukkasi nopeammin. -Hhrrrr...ei olla laukkaradalla, naurahdin ruunalle ja kiristin ohjia. Pepper ei pitänyt ajatuksesta ja laski päänsä alas ja pukitti. Onneksi pukki ei ollut suuri, enkä edes heilahtanut Pepperin kaulalle. -Hei!, älähdin. Pepper laski raviin ja käyntiin. -Ei siis enää laukkaa tälle kerralle, sanoin ruunalle. Annoin Pepperin mennä käyntiä jonkin aikaa, ehkä n. 7min. Sitten haulsin kokeilla Pepperin tölttiä. Olin kuullut, että se on tasaista. Pepper nostikin reippaan ja mukavan töltin jossa oli helppo istua. Laskin käyntiin ja annoin Pepperille pitkät ohjat. Pian olimmekin tallin pihassa ja laskeuduin alas Pepperin selästä. Ruuna oli hikinen joten vein sen pesarille.Otin kaikki varusteet pois ja vein ne omille paikoilleen. Suihkutin Pepperin märäksi joka paikasta. Pepper piti viilennyksestä ja seisoi kiltisti paikoillaan. Otin hikiviilalla ylimääräiset vedet pois ja vein Pepperin tarhaan. Lähdin polkemaan kohti kotia.
|
|
|
Post by Mira on Jul 30, 2013 17:27:47 GMT 2
~Koulukiemuroita, outoja tekstiviestejä ja puheluja ~ Poljin tallia kohti, tällä kertaa hitaammin kuin tavallisesti, koska kello oli vasta hurjat 8:00. Puhelimeni soi. Nostin sen taskustani ja ajoin melkein ojaan pyörälläni. -Niin, vastasin kännykkään ja oikaisin pyöräni. -Moi!, tuntematon poika vastasi. -Ööö, moi!, sanoin. -Ootko se Mira?, poika kysyi. -Oon, niin mitä asiaa sulla oli?, kysyin. Olin todennäköisesti erittäin huvittava näky kun yritin ajaa pyörällä puoliunessa (sekin oli jo tarpeeksi vaikeaa), puhelin kädessä ja outo ilme kasvoillani. -mmm, ei mitään... , poika sanoi ja löi luurin korvaan. -OK! huusin hänen peräänsä ja laitoin puhelimen takaisin taskuuni. Poljin loppumatkan täysiä tallille ja meinasin ajaa muutaman ihmisen päälle matkalla. Jätin pyöräni tutulle paikalleen ja menin toimistoon.
-Huomenta! , Emma sanoi iloisesti. -Huomenta, sanoin hajamielisenä ja laitoin kassin kaappiini. Menin hakemaan Pepperin riimun ja narun. Kävelin tallin läpi ja ovista pihalle. Kävelin Pepperin tarhalle ja kutsuin sitä. Pepper tuli ilokseni kiltisti portille ja hörähti. -Hieno poika, kuiskasin sille ja sujautin riimun sen päähän. Avasin portin ja talutin Pepperin portista ulos. Pepper käveli kiltisti kanssani talliin ja käyttäytyi normaalia nätimmin. -Mitä sä oikein suunnittelet hevonen?, kysyin Pepperiltä. Pepper letkautti minulle korvaansa ja jatkoi karsinan seinien tutkailua. -Esitä vain viatonta, jotakin sulla on mielessä, mutisin Pepperille ja aloitin harjaamisen. Pepper käyttäyti esimerkillisesti koko harjaamisen ajan. Puhdistin vielä kaviotkin. Taputin Pepperiä kaulalle ja kävin hakemassa sille varusteet. Satulahuoneessa juuri, kun olin saamassa satulantelineestä alas joku laittoi minulle tekstiviestin. -No mitä?! Jos se on se, se, se sama tyyppi niin.... , puhisin ja tiputin suitset lattialle ja muutaman muunkin tavaran. -Voi... , mutisin ja otin suitset ja satulan ja lähdin viemään niitä Pepperin karsinan eteen. -No niin..., sanoin Pepperille. Muistin tekstiviestin. Otin puhelimen ja katsoin viestin siinä luki: Sori, ku löin luurin korvaan... Vastasin viestiin: Juu ei mitään. Sitten nakkasin puhelimeni Pepperin harjalaatikkoon ja jätin sen sinne. Varustin Pepperin ja talutin sen pihalle.
Nousin Pepperin selkään ja kiristin satulavyön. Painoin pohkeeni ruunan kylkiin ja Pepper lähti kävelemään reipasta käyntiä uralle. Menin käyntiä kolme kierrosta ja vaihdoin suuntaa. Pepper oli herkkä ja muutenkin taipui yllättävän hyvin. Menin käyntiä toiseen suuntaan neljä kierrosta ja nostin ravin. Pepper ei kiihdytellyt tai painanut ohjalle. Tein useita pääty-ympyröitä ja temponlisäyksiä. Pepper kuunteli sekä pohjetta että ohjaa hyvin. Laskin käyntiin ja taputin Pepperiä kaulalle. Vaihdoin suuntaa ja nostin taas ravin. Kevensin lyhyet sivut ja pitkillä sivuilla kokeilin harjoitusravia. Pepperin ravi oli onneksi tasaista ja helppoa istua. Jatkoin ravia harjoitusistunnassa ja tein pääty-ympyröitä ja voltteja. Laskin käyntiin ja aloin miettiä mitä muuta tekisin, kuin pääty-ympyröitä. Päätin tehdä pohkeenväistöjä ravissa ja käynnissä laukkaamisen jälkeen. Ohjasin Pepperin vielä yhdelle voltille ja nostin laukan. Pepper kiihdytti hieman laukassa, mutta puristin hieman ohjasta ja Pepper laukkasi rentoa ja mukavaa laukkaa. Vaihdoin suuntaa ja laukkasin muutaman kierroksen. Laukkasin vielä kevyessä istunnassa kierroksen. Pepper innostui asiasta, mutta en jaksanut välittää ja annoin sen hieman revitellä. Laskin käyntiin ja annoin vähäksi aikaa pitkät ohjat. Pepper venytti kaulaansa. Nojasin Pepperin kaulaan ja jäin siihen makaamaan. –Kuolit sä? , joku huudahti tallin suunnasta. Huutaja oli Rebekka. –En, vastasin ja nousin ylös. Rebekka hymyili ja katosi takaisin talliin. Otin ohjat ja käänsin Pepperin keskihalkaisialle. Siirsin oikeaa pohjettani taaksepäin ja… mitä sitten tapahtuikaan, Pepper loikkasi vauhdilla eteenpäin. Puristin ohjasta ja keskityin Pepperin ohjaamiseen. Prrr…, sanoin. Pepper pysähyi, hieman liian nopeasti ja rojahdin sivuttain Pepperin kyljelle. Nousin ylös . Seisoimme Pepperin kanssa vähän aikaa paikallaan ja sitten siirsin hitaasti pohkeeni uudelleen samalle paikalle. Puristin samalla ohjasta ja Pepper kuunteli. Ruuna astui kauniisti askelia sivulle. –Hyvä!, sanoin ja suoristin Pepperin. Tein saman vielä toiseen suuntaan ja nostin ravin. Pohkeenväistö ravissa onnistui hyvin, vaikka Pepper ei täydellisesti ristiin astunutkaan. Annoin Pepperille pitkät ohjat ja ohjasin sen kaartoon. Nousin selästä ja talutin Pepperin talliin. Hoidin Pepperin ja vein sen takaisin tarhaan. Hain kassini kaapista ja lähdin pyöräilemään kohi kotia. Kunnes muistin puhelimeni… - Voi ******* ……. , tiuskin kun käännyin takaisin tallille. Hain puhelimeni ja siihen oli tullut… 10 viestiä tuntemattomasta numerosta! -Juu…, sanoin ja työnsin puhelimen taskuuni ja laitoin sen äänettömälle, sitten muutin mieleni ja sammutin koko puhelimen. En juuri nyt jaksanut kiinnostua tuntemattoman pojan viesteistä, joka oli vielä lyönyt luurin korvaani.
|
|
|
Post by Mira on Aug 2, 2013 15:33:48 GMT 2
~Puomeja(ko)~ Heräsin yhdeksältä, normaalia myöhemmin. Se johtui varmaan siitä, kun olin valvonut yli puolenyön erään henkilön takia… En vieläkään tiennyt kuka hän oli mutta hänen nimensä oli Jesse ja hän oli jostain ihmeen syystä halunnut soittaa minulle. Oltiin kuulemma samalla luokalla lukiossa. Aijaa, harmi kun en muista mitään Jesse nimistä tyyppiä. Katsoin puhelintani, ei viestejä, onneksi. Nousin ylös ja kävelin hieman sotkuisen huoneeni läpi. Huoneeni ei ollut kovin kummoisesti sisustettu, mutta minusta se oli kiva. Vaaleat pitkät verhot, tumma lattia, valkoinen kirjoituspöytä, jonka päällä oli applen harmaa tietokone, sininen matto, suuri ruskea valkoinen vaatekaappi, suuri peili ja kirjahylly. No se siitä huoneesta. Avasin vaatekaappini ja otin mustat ratsastushousuni ja oranssin hupparin. Laitoin ne päälleni ja otin vielä mustan puhelimeni ja laitoin sen taskuuni. Sammutin huoneeni valot. Kävelin vessaan ja pesin hampaat. Nakkasin hammasharjani huolimattomasti mukiinsa. Muki kaatui ja löysi lopulta itsensä lattialta. - En nosta sua! Jää sinne, sanoin ja lähdin vessasta. Kävelin nopsasti alakertaan etsiskelin jääkaapista ruokaa. Eihän siellä tietenkään ihmeitä ollut, mutta löysin kuitenkin mehua ja leipää. Ystäväni Heidi oli jo syömässä aamupalaansa. – Huomenta, sanoin. –Huomenia, hän vastasi. – Pitäs käyvä kaupassa… onko sulla tänään aikaa?, kysyin. – Kaippa mulla on ku kesälomaki on menossa, Heidi vastasi ja puraisi omasta leivästään palan. Voitelin kaksi ruisleipää ja laitoin päälle juustoa ja kurkkua. Otin mehuni ja istuin Heidiä vastapäätä. – Saitko nukuttua hyvin, Heidi kysyi katsottuaan minua jonkin aikaa. – Ihan kait, vastasin. Olimme hiljaa ja söimme aamupalamme loppuun. – Mitä ajattelit tehdä tänään?, kysyin noustessani pöydästä ja vietyäni lasin astianpesukoneeseen. – Voisin käydä siellä kaupassa ja sitten jossain vaatekaupassa. – Okei, älä kuitenkaan osta koko kauppaa tyhjäksi, naurahdin ja menin eteiseen. Otin kassini jossa olivat kypärä ja hanskani. – Heippa, huikkasin ja lähdin ulos. Ilma oli huono, taivas oli pilvessä ja tihkutti vettä. – Siispä maneesiin…mutisin ja menin autotalliin ja kävelin mustan joponi viereen. Etsin taskustani avainnipun jossa oli vain kaksi avainta, pyöräni avain ja kotiavain. Aukaisin jopon lukon ja talutin sen tummansinisen BMW:n ohi. Se oli Heidin. Hän kun oli niin rikas. Suljin autotallin oven ja nousin pyöräni ”satulaan”. Ripustin kassini pyörän tankoon ja lähdin polkemaan kohti tallia. Tallille oli matkaa noin 3 km. Matkan varrella ei tarvinnut ylittää kuin muutama tie ja yksi silta. Joponi penkki alkoi reistailla puolessa välissä matkaa. - Et viittis nyt…, sanoin. Onneksi penkki ei sen kummemmin enää sekoillut. Pian olisin jo tallille johtavalla tiellä. Yht’äkkiä minua vastaan tuli suuri koira, väriltään musta valkoinen. Koira juoksi täysiä ohitseni. Pysähdyin ja katsoin sen perään. Lähdin taas ajamaan tallille päin. Seuravaaksi minua vastaan juoksi mies. – Minne se meni?!, hän huusi. – Ai se koira? , kysyin. – Niin! ,mies vastasi vihaisena. – Se juoksi tuonne päin, vastasin. Mies lähti juoksemaan osoittamaani suuntaan. –Törkeä ukko, ei edes kiittänyt, mutisin. Ajoin pyörälläni tallin pihaan. Näin pihassa Emman, joka puhui jonkun tytön kanssa. Varmaan jonkun tuntilaisen. Hyppäsin pyörän satulasta alas ja talutin sen tallin viereen tutulle paikalle. Otin kassini pyörän sarvista ja lähdin kohti tallia. – Moi! , sanoin Emmalle. -Huomenta!, Emma vastasi. Kävelin talliin. Menin oleskeluhuoneeseen. Siellä ei ollut ketään. Katsoin ilmoitustaulua. Sitten menin Pepperin karsinan eteen ja näin Pepperin jännesuojat. Voisin mennä tänään puomeja, jos puomit menisivtä hyvin voisin jopa kokeilla muutamaa kavalettia. Maneesissa ei pitäisi olla tähän aikaan ketään. Laitoin Pepperin riimun ja riimunnarun kaulalleni ja lähdin kävelemään kohti maneesia. Taivaalla näkyi uhkaavia pilviä, kohta sataisi kunnolla. Kävelin reippaasti maneesin ovelle ja vihelsin. Maneesissa oli Rebekka Lagin kanssa. Hän oli juuri tulossa lävistäjältä. – Moi, sanoin. –Moi, Rebekka vastasi hymy huulillaan. – Ootko vielä kauan maneesissa?, kysyin. – En, oon just lopettelemassa, tyytö vastasi ja laski Lagin käyntiin. – Okei, oon tulossa jonku ajan kuluttua Pepperin kaa, aattelin mennä puomeja ja ehkä kavaleteja, kerroin. – Juu, en mä enää kauan tässä oo, Rebekka vastasi ja vaihtoi käynnissä suuntaa. – Laitan kolme puomia noille pääty-ympyröille ja keskelle yhden, selitin Rebekalle. – Okei, tarttetko apua?, Rebekka kysyi. – No, jos sulla on aikaa niin voithan sä noita puomeja kantaa, vastasin. Rebekka tuli alas Lagin selästä ja otti ohjat kaulalta. Otin itse puomin ja kannoin sen ensimmäiselle ympyrälle. Rebekka toi toisen puomin ja vein itse yhden puomin keskelle ja toisen toiselle ympyrälle. Rebekka toi viimeisen puomin ja Lagi kulki nätisti perässä. – Kiitti avusta, sanoin Rebekalle kun hän lähti Lagin kanssa tallille päin. Jäin itse laittamaan puomeja oikeisiin kohtiin ja asetin vielä ympyröillä olevat puomit viuhkoiksi. Keskimmäisen puomin jätin suoraksi. – Hmmm, mutisin ja hain vielä yhden puomin keskelle kenttää. Laitoin puomit niin, että voisin tulla kaikkia puomeja kuin ratana. Eli tulisin pääty-ympyrälle, menisin viuhkan ja tulisin sitten lävistäjälle jolla olisi yksi puomi, sitten toiselle pääty-ympyrälle jossa olisi taas viuhka ja sitten viimeiselle lävistäjälle jossa olisi puomi. Voisin lisätä lävistäjälle kavaletit jos puomit sujuisivat. Nyt voisin lähteä hakemaan Pepperin. Kävelin maneesin ovelle ja katsoin ulos satoi kaatamalla vettä. – Hienoa…, huokaisin. Suljin maneesin oven ja lähdin menemään kävelyjuoksua kohti tallia. Kastuin melkein kokonaan ennen kuin olin ehtinyt tallin ovista sisään. Seisoin tallissa jonkin aikaa ja odotin sateen laantumista. Kävelin tallin käytävää ja näin Rebekan häärivän Lagin karsinan edessä. Katsoin tallin ovesta pihalle. Sade alkoi hiipua. Otin riimun käteeni ja lähdin kävelemään kohti Pepperin tarhaa. Pepper huomasi minut ja käveli tarhan kauimmaiseen nurkkaan. – Mahtavaa, tässä taitaa mennä jonkin aikaa, mutisin ja menin avaamaan tarhan portin. Laitoin portin kiinni ja astelin kohti Pepperiä. –Hölmö, antaudu suosiolla, kuiskasin ruunalle, joka aikoi lähteä karkuun. Pepper ravasi jatkuvasti kauemmas minusta. –Lopeta jo…, mutisin ja kiersin Pepperin eteen ja siitä sivulle. Pepper ei lähtenyt enää karkuun. – No niin, sanoin ja sujautin sinisen riimun Pepperin mustaan päähän. Lähdin kävelemään Pepprin kanssa kohti tallia. Pepper oli laiskalla tuulella eikä oikein suostunut liikkumaan. – Tulisitko nytten, laiskimus, sanoin ruunalle. Pepper käveli edelleen etana vauhtia. Pepper huomasi muutaman mehevän ruohotupsun ja kiskaisi minut mukanaan. – Hei!, huudahdin kun lensin polvilleni maahan. Nousin ylös ja katsoin mustaa ruunaa. – Nyt heti paikalla se pää ylös sieltä!, sanoin vetäessäni Pepperin päätä ylös ruohosta. Pepper ei hievahtanutkaan. Kiepautin riimunnarun Pepperin turvan ympäri ja yritin saada Pepperin pään ylös. Pepper luovutti ja tuli viereeni. – Kiitos, huokaisin ja lähdin viemään Pepperiä talliin. Nakkasin Pepperin riimunnarun Pepperin siniseen harjakoppaan. Etsin käsiini pölyharjan ja menin takaisin Pepperin karsinaan. Aloitin harjaamisen kaulasta kuten pitääkin. Pepper seisoi kiltisti paikoillaan ja nuokkui. – Eikö sussa oo yhtään virtaa, ei me oikein voida mitään kavaletteja mennä kun sä nukahat ennen estettä, puhelin ruunalle samalla kun harjasin sen jalat. Nousin ylös ja harjasin Pepperin mustan selän. Harjasin vielä Pepperin toisen puolen. Puhdistin vielä Pepperin kaviot. Otin karsinan edestä Pepperin siniset jännesuojat ja astelin takaisin ruunan karsinaan. Pepper oli hamuta uudet suojansa suuhunsa. – Näitä et kyllä syö, makso kuitenki aika paljo, kerroin Pepperille ja kyykistyin laittamaan suojat sen jalkoihin. Kiristin tarranauhat ja hain Pepperin ruskeat takajalan hivutussuojat. Laitoin ne ruunan takajalkoihin. Suljin Pepperin karsinan oven ja menin hakemaan varusteita. Nostin Pepperin satulan ja laitoin suitset olkapäälleni. Kävelin tallin käytävää pitkin takaisin Pepperin karsinan eteen. Avasin karsinan ovea sen verran että mahduin siitä satulan kanssa. Laskin satulan Pepperin selkään ja liu’utin sitä taaksepäin. Tarkistin että satulahuopa oli suorassa molemmilta puolilta. Otin Pepperin satulavyön ja pujotin sen satulahuovan lenkeistä. Pepper luimi jo valmiiksi. – Joo, voit lopettaa heti toi ei vaan auta mitään, sanoin Pepperille. Kiristin vyötä rauhallisesti, mutta siitä huolimatta Pepper uhitteli. Näpäytin ruunaa hellästi kaulalle ja laitoin vtön kiinni. –Eihän se niin kamalaa ollu?, kysyin Pepperiltä. Laitoin ohjat Pepperin kaulalle. – No niin, nyt se suu auki, sanoin vaativalla äänellä. Pepper ei suostunut avaamaan suutaan joten työnsin sormeni ruunan hammaslomaan. Vastahakoisesti Pepper avasi suutaan sen verran että sain kuolaimet pujotettua Pepperin suuhun. Laitoin Pepperin korvat ja otsatukan hyvin. Pistin vielä remmit kiinni ja olimme valmiit. Otin hanskat ja kypäräni kassista ja puin ne päälleni. Avasin karsinan oven täysin auki ja otin Pepperin ohjat kaulalta. Pepper lähti laiskasti kävelemään kanssani kohti maneesia. Avasin maneesin oven ja talutin Pepperin kaartoon. Laskin jalustimet alas ja lyhensin jalustimia kahdella reiällä. Pepper seisoi silmät kiinni ja vähät välitti touhuistani. Kiristin satulävyötä ja Pepper hätkähti hereille. Nousin helposti Pepperin selkään ja ohjasin sen kävelemään uralle. Pepper tuntui laiskalta joten maiskautin ja annoin hieman pohkeita. Ruuna reipastui huomattavasti ja taputin sitä kaulalle. Kävelin alkukäyntejä molempiin suuntiin kolmekierrosta ja tein useita voltteja ja ympyröitä jotta Pepper vertyisi. Pepper oli nyt paljon reippaampi. Kokeilin vielä Pepperin jarruja pysähtymällä jokaisen sivun keskelle ja peruuttamalla. Kiristin ohjaa vähän ja jännitin vatsalihaksia. Puhalsin ilmaa ulos keuhkoistani ja Pepper pysähtyi helposti. Myötäsin ohjista. Pepper oli sitä mieltä, että nyt taas mennään ja asteli muutaman askeleen eteenpäin. –Eeei, sanoin Pepperille rauhallisella äänellä. Kiristin vielä ohjia ja myötäsin kun Pepper tajusi mitä halusin. Pepper asteli taaksepäin varovaisin askelin. – Hieno, sanoin ruunalle. Painoin pohkeilla vähän ja taas Pepper meinasi lähteä vetelemään omia juttujaan keskelle kenttää. –Hölmö, huokaisin ja ohjasin ruunan takaisin uralle. Tein pysähdyksiä vielä pari kertaa. Ohjasin Pepperin kohti lävistäjällä olevaa puomia. Pepper höristi korviaan ja oli innoissaan pelkästä puomista. – No saatiinhan suhun vauhtia, kuiskasin Pepperille. Pepper asteli puomin yli, eikä kolautellut jalkojaan. Taputin Pepperiä kaulalle. Menin vielä toisen kerran lävistäjällä olevan puomin ja vaihdoin suuntaa. Nostin ravin ja Pepper ravasi reippaasti. Tein muutaman voltin ja sitten ohjasin Pepperin ensimmäiselle pääty-ympyrälle jossa olivat puomit viuhkassa. Pepper asteli puomien yli hyvin vaikkakin kolautti hieman viimeiseen puomiin. Tulin molempia pääty-ympyröitä vielä kerran ja laskin käyntiin. Vaihdoin suunnan ja nostin uudelleen ravin. Käänsin Pepperin viuhkalle ja ohjasin sen tällä kertaa viuhkan reunaan jotta Pepper joutuisi pidentämään askeltaan. Puristin hiukan pohkeella ja Pepper pidensi askeliaan. –Hyvä, kuiskasin Pepperille kun se asteli puomien yli kolauttamatta. Menin viuhkoja vielä muutaman kerran ja laskin käyntiin. Siirsin oikeaa pohjettani taaksepäin ja annoin Pepperille laukkaavut. Pepper lähti laukkaamaan turhankin reippaasti, mutta se ei haitannut jos hypättäisiin. Tein suuren ympyrän keskelle kenttää ja pyörin siinä jonkin aikaa Pepperin kanssa. Sitten laskin raviin ja käyntiin ja vaihdoin suuntaa. Nostin laukan ja laukkasin mukavan reipasta estelaukkaa. Laskin kolmen kierroksen jälkeen käyntiin ja annoin Pepperille pitkätohjat. Annoin sen kävellä n. 5min ja ohjasin Pepperin toisen viuhkan viereen. Laskeuduin alas Pepperin selästä ja otin Pepperin ohjat kaulalta ja sujautin ne olkapäälleni. Otin yhden puomeista ja vein sen keskelle kenttää sellaiseen kohtaan missä se ei olisi tiellä. Vein vielä toisenkin puomin samaanpaikkaan ja jätin vain keskimmäisen paikalleen. Tein näin jotta pystyisin tulemaan puomirataa laukassa. Menin toisen viuhkan luo ja tein saman homman. Kiipesin takaisin Pepperin selkään ja ohjasin sen uralle. Pysäytin Pepperin pitkän sivun alkuun ja nostin siitä laukan. Pepper laukkasi hyvää laukkaa kunnes käänsin se ensimmäiselle pääty-ympyrälle jossa puomi oli. Pepper otti kunnon spurtin enne puomia ja suurinpiirtein loikkasi sen yli kuin sammmakko. Naurahdin huvittuneena ja jatkoin rataa vaikka toinen jalustimeni oli enää varpaiden kohdalla. Jarrutin Pepperin laukan normaaliksi ja ohjasin Pepperin lävistäjälle jossa toinen puomi oli. Pepper ei näin pitkällä lähestymisellä kiihdyttänyt vaan meni puomin yli normaalisti. Taputin ruunaa kaulalle. Seuraavaksi pääty-ympyrä jolla puomi, ei sammakko loikkaa, ihme ja sitten viimeinen lävistäjä puomi. Pepper kolautti viimeiseen puomiin jalkansa, mutta ei se haitannut. Laskin raviin ja rapsutin ruunaa harjan alta. Laskeuduin taas Pepperin selästä ja kokosin yhdelle lävistäjälle ristikon, en kavalettia, koska Pepper oli saanut minut pauloihinsa. Este oli noin 40cm. Tulisin vielä yhden pääty-ympyrä puomin ja sitten ristikon. Nostin laukan ja tulin pääty.ympyrälle. Pepper teki pienen loikan puomin yli. Tulimme ympyrältä kulmaan ja käänsin Pepperin ristikolle. Pepper kiihdytti vauhtia hieman ennen estettä. Pepper hyppäsi, nousin esteistuntaan ja yli. Pepper hyppäsi suurella ilmavaralla, vaikka ristikko olikin pieni. Laukkasin vielä pitkän sivun päähän ja laskin käyntiin. Annoin Pepperille pitkät ohjat ja annoin sen venyttää kaulaansa. Kävelin jonkun aikaa maneesissa ja sitten lähdin Pepperin kanssa kävelemään tallin pihaan. Ilma oli parempi kuin aikaisemmin, aurinko paistoi ja ulkona tuoksui… siltä kuin sateen jäälkeen tuoksuu ( ei riitä sanat kuvailemaan, enkä muutenkaan osaisi kuvailla tuota ) Kävelin Pepperin kanssa jonkin aikaa pihalla ja nousin sitten alas selästä. Talutin Pepperin talliin pesupaikalle. Pepper oli vähän hikinen joten päätin kastella sen ihan kunnolla. Laitoin Pepperille riimun ja kiinnitin Pepperin pesupaikalle. Otin Pepperin suitset ja satulan ja vein ne satulahuoneeseen. Kastelin Pepperin selän ja jalat viileällä vedellä. Otin hikiviilan ja otin ylimääräiset vedet pois. Nakkasin verkkoloimen Pepperin selälle ja suoristin sen. Kiinnitin remmit ja otin Pepperin riimunnarun ja kiinnitin sen ruunan sinisiin päitsiin. Rapsuttelin Pepperiä jonkin aikaa ja sitten irrotin ketjut Pepperin riimusta ja lähdin taluttamaan ruunaa tarhoille. Suljin tarhan portin ja katselin Pepperin touhuja. Toivottavasti se ei tuhoa uutta loimeaan heti, ajattelin samalla kun Pepper heitti muutamia ilon pukkeja tarhassa. Kävelin talliin ja otin kassini Pepperin karsinan edestä. Kävelin ulos tallista ja menin pyöräni luokse. Laitoin kassin pyörän sarveen ja lähdin kotiin. //oli paljo inspistä tuossa vielä jonkulainen kuva Pepperistä...
|
|
|
Post by Emma on Aug 3, 2013 12:03:51 GMT 2
Aivan ihana tarina, ja suloinen kuva! Jatkahan samaan malliin! :3
|
|
|
Post by Mira on Aug 9, 2013 13:54:03 GMT 2
~Treeniä, treeniä~ - Peppeer!, huusin ruunalle joka seisoi tarhassa kuin patsas. Kävelin portille ja avasin sen. Katsoin Pepperiin ja laitoin samalla tarhan portin kiinni. Pepper käänsi katseensa minuun. ja tuli luokseni. – Kyllä sulla nuo mielialat vaihtelee, naurahdin Pepperille joka yritti suurinpiirtein tunkeutua hupparini sisään. Napsautin riimunnarun kiinni mustan hevoseni riimuun ja suuntasin portille. Pepper käveli ihmeen reippaasti perässäni. Pepper ryntäsi melkein portista ulos ennen minua, mutta sen verran voimaa minullakin käsissä oli, että sain ruunan pideltyä takanani. Pyöräytin Pepperin ympäri ja suljin tarhan portin. Lähdimme talliin minä edellä, tällä kertaa. Kiskoin Pepperin pois ruohon luolta ja sain vihdoin Pepperin talutettua talliin.
Otin pölyharjan Pepperin harjalaatikosta ja aloitin ruunan harjaamisen. Pepper oli aika pölyinen, joten harjaamisessa meni pitempään kuin normaalisti. Putsasin Pepperin kaviot jotka nousivat ylös pienen taistelun jälkeen. Suljin Pepperin karsinan oven ja menin hakemaan sille varusteita. Laskin Pepperin suitset tallin lattialle ja otin satulan paremmin käsiini. Nostin satulan Pepperin selkään ja asetin sen oikeaan kohtaan. Laitoin satulavyön kiinni, eikä Pepper edes vilkaissut minuun päinkään. Taputin ruunaa kaulalle ja hain suitset tallin lattialta. Virittelin suitsia aikani ja sain taas kerran taistella Pepperin suun aukeamisesta. Vihdoin olimme valmiit ja puin vielä itselleni kypärän. Sitten lähdin taluttamaan Pepperiä kentälle.
Kun olin noussut ruunan selkään ja laittanut jalustimet lähdin kävelemään Pepperin kanssa alkukäyntejä kentälle. Kävelimme hyvän aikaa molempiin suuntiin. Pepper liikkui reipasta tahtia. Nostin Pepperin kanssa ravin ja taivuttelin hieman ruunan kaulaa. Pepper ei tahtonut pysyä uralla, mutta pienellä pohkeen näpäytyksellä ruuna jäi ravaamaan uralle vaikka kaula kaartui hieman kohti kentän keskustaa. Vaihdoin lävistäjällä suuntaa ja istuin alas harjoitusraviin. Pepper luuli, että tarkoituksena oli nostaa laukka ja lähti kiitoravia pitkää sivua. –Prr, sanoin ja aloitin taas keventämään. Pepper rauhoittui ja teimme vielä toiseen suuntaan taivutteluja. Laskin käyntiin ja taputin Pepperiä kaulalle. Pysäytin ruunan ja yritin nostaa pysähdyksestä suoraan laukan. Ihme kyllä Pepper nosti heti laukan vain hieman laiskanpuoleisen. Annoin ruunalle hieman pohkeita ja Pepper laukkasi reippaammin. Kokeilin laukassa suunnan muutoksia ja siinä oikeaan laukkaan vaihtamista. Pepper pienen taiston jälkeen vaihtoi laukan oikeaksi. Laskin käyntiin ja aloitin treenaamaan koulurataa. Menin kaikki rataan kuuluvat liikkeet mutten mennyt koko rataa yhtenäisesti. Kokeilin kaikki yksi kerrallaan, jotta tiesin mitä pitäisi vielä harjoitella. Harjoittelin vielä erikseen muutaman temponlisäyksen ravissa ja käynnissä. Sitten annoin Pepperille pitkät ohjat ja kävelimme loppukäynnit.
Talutin Pepperin talliin ja hoidin sen. Pepper ei ollut hikinen, varmaan kovan tuulen takia. Vein kaikki Pepperin varusteet satulahuoneeseen ja harjailin vielä ruunan läpikotaisin. Kun olin valmis otin Pepperin sinisen riimun ja narun, ja vein Pepperin takaisin tarhaansa. Lähdin tallilta pyörälläni ajaen.
//tulipas lyhyt, inspistä ei ollut joissain vaiheissa lähes ollenkaan...
// Olenpas epäaktiivisesti kommentoinut näitä tarinoitasi! Eikä se haittaa, että välillä tulee lyhyttäkin tarinaa.
|
|